Kansainvälisiä vieraita

Olemme kansainvälinen vierailukoulu ja arjessamme se tarkoittaa sitä, että saamme silloin tällöin toivottaa kouluumme tervetulleeksi opetusalan vieraita muista maista. Vieraat pääsevät avullamme tutustumaan suomalaiseen kouluun. Tänä syksynä olemme saaneet vieraita jo Iranista ja Bhutanista.

 

 

 

 

 

 

Mainokset

Unicef-kävely

Ponnistimme kohti syyslomaa Unicef-kävelyn merkeissä tänään 13.10. Oppilaat liikkuivat innokkaasti ja kierroksia kertyi paljon. Hiukan kolea syksyinen sää ei menoa haitannut, saimme sentään nauttia liikunnan ilosta sateettomassa säässä. Kiitos kaikille liikkujille, sponsoreille ja muille kannustajille!

Lisätietoa Unicef-kävelystä löydät linkin takaa.

Unicef-kävely

Oppilaan näkemys retkipäivästä

Aamulla heräsin tasan 6.46 herätyskelloon, joka on hopeassa Iphonessani. Kävelin noin seitsemällä askeleella vaatekaapin luokse. Vaihdoin mahdollisimman paksut vaatteet, koska lähdimme kuin jäätikölle, kylmään paikkaan eli Harakansaareen. Söin aamupalaksi ruisleivän, jossa oli juustoa ja kurkkua, mustalta kulmikkaalta lautaselta. Pakkasin Niken liikuntapussiin eväät, jotka äiti oli tehnyt jo valmiiksi, joten laitoin ne vain jääkaapista reppuun. Eväänä minulla oli sinikantisessa läpinäkyvässä purkissa lihapasteija, toisessa purkissa värit olivat juuri päinvastoin, siellä oli viinirypäleitä. Pinkissä termospullossa minulla oli, en edes sano minkä ruskeaa lämmintä kaakaota.  Lähdin noin 7.44 kouluun ja sovimme muutaman kaverin kanssa että näemme puistossa 7.55.

Lähdimme kouluun päin ja pääsimme sisään ennen muita, koska koulu alkoi poikkeuksellisesti jo 8.00. Veimme kengät luokan eteen naulakoille ja lähdimme ruokalaan katsomaan mitä evästä siellä on. Emme kuitenkaan ottaneet mitään, koska omia eväitä oli jo tarpeeksi. Kävelimme takaisin luokkaan hakemaan kengät noin 128 askeleella ja lähdettiin sen jälkeen takaisin ruokalaan. Ruokalan luona kokoonnuimme ulos parijonoihin, olin parini kanssa ensimmäisenä jonossa.

Lähdimme kävelemään noin 8.10, ehkä jopa vähän aiemmin kohti Malminkartanon juna-asemaa. Kun olimme kävelleet noin 540 askelta koululta asemalle, juna tuli noin viisi minuuttia perille pääsemisen jälkeen. Junaan sisään astuin yhdellä askeleella ja kiipesimme pienet portaat ylös istumaan joidenkin random ihmisten viereen. Junamatka kesti noin 15 minuuttia ja sen ajan istuimme ja puhuimme joistain tylsistä asioista.

Kun olimme perillä Helsingin keskustassa, astuin jälleen yhdellä askeleella ulos junasta, ei istumapaikalta ulos, vaan junan ovelta yhdellä askeleella ulos. Menimme jälleen parijonoon ja olin parini kanssa toisena jonossa. Kävelimme ratikalle noin 10 minuuttia ja odotimme ratikkaa, joka oli myöhässä noin 10 minuuttia, vähän alle tai yli. Meidän piti olla Harakansaaren luontokoulussa jo 9.00 mutta kulkuvälineet eivät olleet ajallaan ja olimme ratikka-asemalla vielä 9.15. Kun pääsimme ratikkaan, oli yksi paikka vapaana johon kukaan meistä ei halunnut istua. Seisoimme ratikan keskiosassa, joka oli juuri siinä kohtaa, missä ratikka menee mutkalle kun kääntyy. Siis aina kääntymisen kohdalla oltiin ratikkakarusellissa! Kun olimme perillä, kävelin ulos kuudella askeleella ratikan keskiosasta takaosaan ovesta ulos.

Kävelimme edessä näkyvän laiturin yli pienelle sillalle joka sijaitsi jossain Nevadassa Ursula kahvijutun vieressä. Jotkut luokkalaiset nostivat valkoisen lipun pystyyn, ja kesti hetken että miniskidi paatti näki lipun ja lähti tulemaan. Sillä aikaa istuimme tuolilla ja kuolimme kylmyyteen ja tylsyyteen. Kun vene vihdoin tuli, siis alus jota ei voi kutsua laivaksi, koska oli se kuitenkin aika pieni, menimme sen kyytiin ja jotkut miehet lähtivät ajamaan kohti Harakansaarta. Matka kesti noin 3 minuuttia, tuskin sitäkään ja vene töksähti laituriin. Astuimme ulos ja olimme loppujen lopuksi myöhässä puolituntia. Menimme puiseen katokseen istumaan, kunnes sinne tuli yksi nainen ja yksi mies kertomaan saaren historiaa, ja asioita joita sinä päivänä tehdään. Kun he olivat tarpeeksi lörpöttäneet, meidät jaettiin Itämeri ja saaren monimuotoisuus ryhmiin.

Minä pääsin Itämeri ryhmään. Lähdimme naisen kanssa samaan paikkaan, jonne miniskidi paatti meidät jätti. Me saatiin planktonhaavit, joilla yritettiin pyydystää planktoneita. Haavi oli keltainen kangaspussi, jossa oli muovinen läpinäkyvä tulppa päässä. Parin kaverin kanssa saatiin kerran haavi heitettyä, mutta mitään ei tullut koska tulppa unohtui auki. Toisella kerralla heitettiin haavi, mutta kun se nostettiin, se kolahti kiveen ja haavi meni rikki. Hienosti meni meillä siis heti ensimmäisenä! Sen jälkeen lähdettiin luontokoululle ja huuhdeltiin haavit letkulla. Jätettiin ne tynnyreiden päälle kuivumaan ja mentiin sisälle semipieneen taloon tai mökkiin tai miten se nyt sanotaan. Talossa katsottiin ”heijastin taulu valkokangas mikä ikinä onkaan” -jutulta pyydystettyjä planktoneita ja en ymmärtänyt heidän vesieliö puheista hölkäsenpöläystäkään. En edes erottanut mitkä olivat planktoneita ja mitkä ei. Sen jälkeen menimme kaikki, myös saaren monimuotoisuus ryhmä ulos, leikkimään jotain ihme juttua, jota en myöskään ymmärtänyt. Yritin silti tehdä sen mitä kuulin, vaikka en edes ymmärtänyt leikin pointtia. Menimme takaisin taloon syömään leikin jälkeen ja istuimme pitkulaiseen pöytään, joka oli pienessä huoneessa. Talo oli vanhanaikainen ja outo. Söin pasteijan melkein kokokaan, vaikka olikin nälkä, en syönyt hirveästi. Söin myös viinirypäleitä. Join (en sano minkä väristä) kaakaota joka oli aivan tulikuumaa. Se maistui kylmässä hyvältä, mutta oli jopa liian kuumaa. Niin kuumaa, että kun join sitä, tuntuu siltä että silmäni sulivat. Syötiin siinä ehkä alle puoli tuntia ja lähdimme haaveilla kalastamaan. Kerättiin outoja eliöitä, kalanpoikasia ja sen sellaista. Veimme reppumme ulkona olevaan laatikkoon, ja menimme sisään hakemaan kumisaappaita. Kaikki kumisaappaat olivat kuitenkin niin jättipontus kokoisia että mikään ei sopinut jalkaani. Lähdimme kävelemään saaren keskeltä suunnilleen kohti kalliota ja sain ensin ison semipainavan haavin, mutta sen jälkeen pienemmän, jotta yhden kaverin ei tarvitse haaveilla yksin. Menimme kallioilla oleviin lätäköihin, joissa on myrskyjen tuoman meriveden mukana kulkeutuneita kalanpoikasia ja kaiken maailman eliöitä. Sain haavillani hyttysen raadon, jotain matojen näköisiä juttuja ja jotain ihme juttuja.

Tämän jälkeen menimme takaisin mökille tutkimaan löydöksiämme. Pienet eläimet näyttivät mikroskoopilla todella hienoilta. Mikroskoopin käyttäminen oli hankalaa, mutta juuri kun aloin siihen tottua meidän piti lähteä pois. Paluumatka sujui hyvin laivalla, kävellen, ratikalla ja junalla.

Retken arvosana 3/5 😉